Julkaistu 16. tammikuu 2011
VR:n ongelmat jatkuvat. Vaikea viime talvi on saanut seuraa kuluvasta. Lumi ja pakkanen ovat myrkkyä junille. Junat ovat monien mielestä jatkuvasti myöhässä ja matkustajat ovat aiheesta enemmän kuin käärmeissään. VR:n omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä minullakin on näkökulma aiheeseen.
Kysymykset kuuluvat: mitä opittiin viime talvesta, miksi junat ovat myöhässä ja mitä asialle aiotaan tehdä?
VR ja Liikennevirasto tekivät viime talven kaaoksen jälkeen kolmiportaisen ohjelman, jolla junien kulun säännöllisyyttä pyritään parantamaan. Tälle vuodelle tehtyjen parannusten hintalappu oli 10 miljoonaa euroa. Tällä summalla otettiin mm. käyttöön jäätyneiden junien sulatusjärjestelmä. Ratkaisijaa ei tästä paketista vielä ole. Tämän pitäisi olla hyvin tiedossa liikenneministeriössä.
Junien myöhästelyyn on kolme pääsyytä:
- Helsingin asemalle suuntautuva liikenne on kasvanut 10 vuoden aikana 40 % ilman ratapihalle tehtyjä investointeja. Ratapiha on ruuhkainen, kun sekä kaukojunat että lähiliikenne käyttävät samaa aluetta. Tähän on ratkaisuna Pisara-rata, joka veisi lähiliikenteen pääosin pois ratapihalta. Hintalappu on 700-800 miljoonaa euroa.
- Ratapihan asetinlaite, jolla liikennettä ohjataan, on vanhentunut. Se maksaisi kokonaisuudessaan noin 100 miljoonaa. Hyvä, että liikenneministeriössä on herätty asiaan. Joku voi aiheesta ihmetellä, miten rahat on suunnattu vaikkapa Savonlinna-Huutokoski -rataosalle, jolla ajaa suurinpiirtein juna päivässä, mutta raha ei riitä koko Suomen kannalta keskeiseen investointiin. Kysymys on priorisoinnista.
- Matkustajia palveleva, vastikään hankittu, kuulutusjärjestelmä ei toimi. VR vastaa junissa tapahtuvista kuulutuksista, mutta perustana oleva järjestelmä, jolla palvellaan asemalla olevia matkustajia, on Liikenneviraston eli lopun perin liikenneministeriön vastuulla.
Summa summarum. Ongelmien tila ei voi olla yllätys ministeriölle. Jos on, sitten voi kysyä, miten se on mahdollista. Syyllisten etsimisellä ei asiaa ratkaista, mutta syyt pitää olla tiedossa, jotta ne voidaan ratkaista. VR on nyt kuin jalkapallo, jota on kiva käydä potkaisemassa. Niidenkin, joiden oikeasti pitäisi vastuuta kantaa.
Nyt on rehellisesti myönnettävä, että rahoitustaso raideliikenteeseen on jo vuosia ollut liian matala suhteessa odotuksiin. Seuraavalla hallituksella on iso haaste löytää rahaa kipeästi tarvittaviin parannuksiin. Vikaratkaisuihin muka aluepolitiikan nimissä ei ole varaa.
Matkustajilla on oikeus odottaa parempaa palvelua. Uskon, että he kaipaavat myös vaalipopulismin sijaan oikeita vastauksia siihen, miksi nyt on näin ja miten saadaan muutos. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä matkustajilta ja parhaansa yrittäviltä VR:n työntekijöiltä. Rasti ei ole helppo.
Analyysi osoittaa, kuinka vaikea VR:n tilanne on. Radat, asemat ja kuulutusjärjestelmät eivät ole sen vastuulla, mutta asiakkaille VR on aina syypää. Tämä skitsofreeninen ongelma pitää ratkaista paremmalla tavalla.
Julkaistu 19. marraskuu 2010
Ilmoitin eilen eduskunnankyselytunnilla, että valtio-omistaja lakkauttaa hallintoneuvostot kahdessa valtio-omisteisessa yhtiössä, Fortumissa ja Neste Oilissa. Tein sen tietoisesti eduskunnassa. Parlamentti on puheen paikka.
Hallintoneuvostojen roolista on käyty kuumaa keskustelua. Ne sopivat huonosti pörssiyhtiöihin, koska
- Hallintoneuvostoilla ei voi olla päättävää tai valvovaa roolia, vaan se on yhtiöiden hallituksilla
- Hallintoneuvostot on siis vastuutettu asioissa, joista ne eivät voi lain mukaan vastata
- Hallintoneuvostotyöstä maksettavat palkkiot ovat herättäneet hämmennystä.
Keväällä siis hallintoneuvostot lakkautetaan näissä kahdessa yhtiössä ja ne korvataan neuvottelukunnilla, joilla on informatiivinen rooli. Niistä ei myöskään makseta kuukausipalkkioita, vaan ainoastaan kohtuullinen kokouskorvaus.
Demareita asia tuntuu hiertävän. Eräskin puoluejohtoon kuuluva henkilö ihmetteli minulle, miten saatoin sanoa sen eduskunnan kyselytunnilla. Onpa kummaa, kun kansanedustaja ihmettelee sitä, että tällainen asia julkistuu eduskunnassa. Olisiko ollut parempi, jos olisin kertonut blogissani tai puhetilaisuudessa?
On hyvä, että puolueissa on eroja. Jos demarit vastustavat lakkautusta, niin mikäs siinä. Hämmentävää vain on se, että Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkanen kertoi minulle, että ko. hallintoneuvosto kannattaa muutosta yksimielisesti jopa tekemällään kannanotolla. Taitaa olla niin, että demareiden kanta hallintoneuvostoihin vaihtelee sen mukaan, keltä kysyy.
Julkaistu 6. marraskuu 2010
Olen valtion omistajaohjausministerinä tottunut vuodesta toiseen toistuviin hyökkäyksiin ay-liikkeen ja SDP:n taholta eri yhtiöiden palkitsemisjärjestelmistä. Yhtiöiden johdolleen tarjoamat palkat, bonukset ja osakepalkkiot ovat kritiikin kohteena. Siksi kaudellani on tiukennettu rajoja ja asetettu leikkureita, jotta palkkiot eivät kasva katosta läpi.
Huomioni kiinnittyi tänään Hesarin juttuun työeläkeyhtiöiden, Varman ja Ilmarisen, uudesta palkkiojärjestelmästä. Jutussa STTK:n johtaja ja Ilmarisen hallituksen jäsen Leila Kostiainen sanoo: “Sen vuoksi palkkausjärjestelmän pitää olla sellainen, että he tulevat töihin”. Leilan mukaan pelkkä palkka ei riitä. Mielenkiintoista.
Varman hallituksessa istuvat STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää sekä Paperiliiton Jouko Ahonen. Ilmarisen hallituksessa myös SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly.
Kun seuraavan kerran opposition tekemän välikysymyksen yhteydessä eduskunnassa tulee kysymyksiä ja kritiikkiä valtio-omisteisten yhtiöiden palkitsemisesta, kehotan vasemmistoa ensin pitämään ryhmäkokouksen siitä, mitä mieltä he ovat vaikkapa bonuksista.
Sillä eihän voi olla niin, että vasemmisto ei hyväksy pörssi- tai valtio-omisteisten yhtiöiden bonuksia, mutta siunaa samat, tai jopa hulppeammat, bonukset, kun on kysymys sosiaalivakuutuksen alaan kuuluvista firmoista. Johdonmukaisuutta peräisin ay-liikkeeltä.
Ay-liikkeen toiminta on yhtä loogista kuin Jouko Ahosen teot ja puheet Stora Enson osalta. Mies puhkui minulle, että valtion pitäisi painostaa yhtiötä, mutta ei käyttänyt yhtään puheenvuoroa aiheesta Varman hallituksessa, vaikka yhtiö on merkittävä omistaja Stora Ensossa.
Julkaistu 1. lokakuu 2010
Jääviys eri asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa puhuttaa nyt. Entinen pääministeri on eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuultavana Raha-automaattiyhdistyksen rahanjakoon liittyen. Jääväsin itseni aikanaan, kun en ollut varma, olenko jäävi vai en. Jälkikäteisselvitys kertoi, etten ollut jäävi, mutta varovaisuusperiaatteen mukaan jääväsin.
Jääväsin itseni myös ydinvoimapäätöksenteossa oikeuskanslerin kannan mukaisesti. Olen valtion omistajaohjausministeri ja Fortum oli yksi luvanhakija. Minulla ei siis ollut liikkumatilaa asiassa. Jouko Skinnari ivasi minua useasti eduskunnan kyselytunnilla jääväämisestäni. Se tapahtui siis oikeuskanslerin kannan perusteella, edustaja Skinnari.
Omistajaohjausministerinä olen monasti eri yhtiöiden sisäpiirirekisterissä. Siksi olen auringontarkka, etten omista mitään sellaisia osakkeita, joissa olisi sisäpiirikytköt. Kun poikani kysyi sijoitusvinkkiä ylioppilasrahoille, neuvoin ostamaan rahastoja. Vinkkini oli taloudellisesti huono, mutta jääviyden kannalta oikea.
Minusta on oikein, että meiltä ministereiltä edellytetään sidonnaisuuksien ilmoittamista ja jäävittömyyttä. Jääviysvaatimuksissa ei pidä panikoida, mutta silloin, kun tilanne on päällä, pitää olla tarkka.
Sama koskee virkamiesvalmisteluakin. Vuonna 2008 ilmoitin, että on täysin mahdoton ajatus, että työ- ja elinkeinoministeriön korkein energiavirkamies istuu Outokummun hallituksessa. Outokumpu on yksi maamme suurimpia sähkön käyttäjiä, jolloin jääviys on kiistaton. Annoin 2008 yhtiökokouksen valmisteluja varten ohjeen toimia tämän mukaisesti. Korkea energiavirkamies poistettiin hallituksesta.
Myöhemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka piti samaa virkamiestä esteellisenä ydinvoimapäätöstä koskevan asian valmistelussa. Outokumpu omistaa Fennovoimasta suuren osan ja Fennovoima haki ydinvoimalupaa. Oikeuskanslerin mukaan virkamiehen toiminta oli vaarantanut luottamuksen viranomaistoiminnan puolueettomuuteen.
Entisen energiavirkeamiehen väistyttyä takavasemmalle, samaan positioon TEM:iin nimittettiin tänään MTK:n entinen pitkäaikainen puheenjohtaja. Keväällä hallitus sopi suuresta uusiutuvan energian tukipaketista, jossa esimerkiksi metsähakkeen käyttö yli kolminkertaistuu. Valmistelun aikana MTK rummutti kovasti, että metsäenergia on ylivoimaisesti merkittävin bioenergian lähde. Yli puolet uusiutuvan energian tarpeesta voidaan hoitaa puuenergialla lisäämällä metsähakkeen ja puuenergian käyttöä. Toivoa sopii, että uusi energiavaikuttaja osaa virkatoimissaan heti erkaantua entisestä roolistaan kansalaisten silmissä.
Muuten tullaan taas kysymään, etteikö mitään ole TEM:issä opittu.
Julkaistu 17. syyskuu 2010
Kulunut viikko on mennyt Aasiassa. Jokainen tietää talouden kasvuvauhdin, mutta vierailu Shanghaissa hämmästyttää aina. Kävin kaupungissa kaksi vuotta sitten, jolloin World Expoa varten varattu alue oli vasta alkutekijöissään. Nyt Expo oli valmis ja hieno kokemus. Erityisesti Suomen paviljonki oli hyvällä maulla suunniteltu.
Pailjongissa järjestettiin suomalaisten laivanrakentajien seminaari, jonka avasin. Kestävä kehitys on kova sana meriteollisuudessa. Ympäristömääräykset tiukentuvat ja laivoilta edellytetään energiatehokkuutta. Suomalaisyritysten sanoma vaikutti menevän hyvin kiinalaisisäntiin, jotka ovat laivateollisuuden markkinajohtajia. Suomalaisyritykset hakevat yhteistyöllä markkinoita Kiinasta.
Tänään vierailin Malesiassa ja tutustuin IOI Groupin palmuöljyplantaasiin. IOI on Neste Oilin (josta valtiolla siis 50,1 % omistusosuus) yksi keskeinen palmuöljyn toimittaja. IOI toimii kansainvälisen RSPO:n (palmuöljyn kestävää käyttöä edistävä järjestö) kriteerien mukaan. Se on valmis myös dialogiin ympäristöjärjestöjen kanssa. Tällä perusteella Suomen valtio omistajana voi olla luottavainen. Neste Oil on todella tarkka raaka-ainetoimittajansa toiminnasta.
Päivän lopuksi tutustuin yhtiön Singaporen biodieseltehtaaseen, joka starttaa piakkoin. Yli 0,5 miljardia euroa maksanut investointi on yksi osa investoinneista, joista kaksi kohdistui Porvooseen, yksi Rotterdamiin ja nyt tämä Singaporeen. Tämä on yksi askel kesttävän kehityksen tiellä, kun biodieselin osuutta polttoaineissa lisätään aivan EU:n päätösten mukaan.
Julkaistu 13. syyskuu 2010
Energiaverot ovat nousseet otsikoihin. Hallituksen vihreä verouudistus närästää, vaikka ensi kertaa mielivallan sijaan turvetta lukuunottamatta veron määrittäjänä ovat tuotantomuodon päästöt. Veroa kohdistetaan saastuttavaan tuotantoon ja sillä, aiheesta, oletaan olevan tuotantoa ohjaava vaikutus.
Ydinkysymys on maakaasun ja kivihiilen verotus. Erityisesti kaukolämmössä pelätään kivihiilen syrjäyttävän vähemmän saastuttavaa maakaasua. Se ei veronlaatijoilla toki ollut tarkoitus. Valtiovarainministeri Katainen on luvannut käydä faktoja vielä kerran läpi ja jos siinä ilmenee ei-toivottavia seuraamuksia, maakaasun ja kivihiilen veroa voidaan miettiä uudelleen.
Ministeri Pekkarinen on ottanut esille uraaniveron. Se on jotenkin sukua windfall-verolle, jota samainen ministeri on myös ajanut. Windfallissa ongelma on se, että jälkikäteen ikäänkuin rangaistaan niitä energiatuottajia, jotka ovat jo ajoissa siirtyneet päästöttömään energiatuotantoon, kuten vesivoimaan ja ydinvoimaan. Jos päättäjä haluaa ohjata tuotantoa ympäristösyillä, ei ole loogista muuttaa pelisääntöjä jälkikäteen.
Sekin on muistettava, että jokainen veroeuro Fortumille rokottaa osinkoja, joista valtio saa aina puolet, kun omistaa yli 50 %.
Heinäluoma ja SDP uhkaili välikysymyksella. Jos sellainen tulee, sitten ainakin käydään kunnolla läpi.
Julkaistu 5. elokuu 2010
Iltalehti: Finnair haltuun
- “Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies ei voi enää lymyillä liikenneministeri Anu Vehviläisen tai elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen takana, vaan kokoomusministerin on pakko pystyä linjaamaan kansallisen lentoyhtiön tulevaisuuden ratkaisuja.”
- “Pitää pystyä linjaamaan, mitkä asiat kuuluvat pörssiyhtiö Finnairin toimivalle johdolle, ja mihin päätöksiin valtion enemmistöomistajana pitää osallistua.”
Helsingin Sanomat: Suomen liikenteen suonisto vaarassa
- “Koska Finncommin irtoaminen Finnairin rinnalta johtanee muutamien lentoyhteyksien lakkauttamiseen, on syytä kysyä, ovatko päättäjät osanneet rakentaa elinkeinopolitiikkaa kaukonäköisesti.”
- “…jos valtio ei voi vaikuttaa edes kansallista elinkeinopolitiikkaa pirstovan Finnairin norsuiluun, miksi Finnairia pidetään jonkinlaisena strategisena omistuksena?”
Helsingin Sanomat: Valtion toiminta voi jäädä arvoitukseksi
- “…valtio on Finnairin enemmistöomistaja, jolla on yhtiöön strateginen intressi. Lisäksi valtiota kiinnostaa, millaisia lentoyhteyksiä Suomessa on tarjolla.”
- “Ministeri Jyri Häkämies ja Christoffer Taxell eivät kommentoi Finnairin ja Finncommin suhteita. Niinpä on mahdotonta päätellä, onko valtio – eli maan hallituksessa istuvat poliitikot – yrittäneet rakentaa sopua Finnairin ja Finncommin välille.”
- “On myös mahdollista, että valtiota ei ole asia kiinnostanut tai se ei ole sen merkitystä ymmärtänyt. Jos näin on, se on sääli.”
- “Finnair ei olisi ajanut itseään tilanteeseen, jossa sitä uhkaavat yhtiön arvion mukaan 20 miljoonan euron vahingot. Yhteistyön jatkuminen olisi myös taannut sen, että Suomessa toimii lentoyhtiö, jolta valtio olisi voinut mielekkäästi ostaa lentoyhteyksiä maakuntiin.”
Nämä ovat tuoreita sitaatteja Helsingin Sanomien ja Iltalehden pääkirjoituksista ja toimittajien kolumneista. Pääviesti tuntuu olevan, että valtio-omistajan olisi pitänyt pakottaa pörssiyhtiö Finnair kohtuuttomiin ehtoihin neuvotteluissa Finncommin kanssa.
Nuotti oli tyystin toinen samoilla lehdillä ja varmaan suurin piirtein samoillla kirjoittajilla, kun keskusteltiin VR:n vaunutilauksesta Transtechiltä. Tilaus johti VR:n silloisen johdon eroon. He, hallituksen puheenjohtaja Antti Lagerroos ja toimitusjohtaja Henri Kuitunen, tosin painottivat, että yhteistyö allekirjoittaneen kanssa oli sujunut hyvin.
“Valtion ei pidä houkutella yhtiöidensä hallituksiin kokeneita yritysjohtajia, jos he eivät saa siellä ajatella omilla aivoillaan ja pitää osakeyhtiönlain mukaisesti päämääränään yhtiön etua”, kirjoitti Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 23.10.2008.
Jopa Demari kirjoitti 24.10.2008 “Omistajatoiveidenkin tulee olla kohtuullisia ja yhtiön intressien mukaisia”.
Sanotaan, että politiikkaa tehdään ajassa. Niin näköjään pääkirjoituksiakin. VR:n tapauksessa valtio siis saneli ja se oli väärin. Ja kun valtio ei Finnairin tapauksessa yrittänyt sanella, sekin oli väärin.
Eli teet niin tai näin, aina teet väärinpäi.
Julkaistu 27. heinäkuu 2010
Kesällä politikointi on leppoisempaa kuten vaikkapa Porin Suomi Areenalla, jossa puolustusasiat olivat vahvasti esillä. Paikalla oli iso kirjo poliitikoita ja mediaa. Mitään suuria avauksia ei koettu, mutta puoluejohtajapaneelissa oli tiettyä särmää. Syksyllä sitten kaikki on toisin. Budjetin kautta startataan ensi vuoteen ja vaaleihin.
Omistajapolitiikka, joka on uskottu vastuulleni, on aihe, jossa aina jollakin on sanomista ja vaatimista. Yksi uskomus on, että yhtiöt, joissa valtio on omistajana mukana, lama pidetään loitolla eikä mitään ikävää voi tapahtua. Valtio on kärsivällinen omistaja, mutta ei mikään liiketoiminta voi pysyvästi olla tappiollista. Toinen uskomus on se, että valtio-omistajan pitäisi johtaa noita yrityksiä ohi yhtiöiden hallitusten ja toimivan johdon. Valtio omistaa, ei johda.
Kesäinen omistajapoliittinen hermoilu on koettu Finnairin, FinnCommin ja Air Balticin liepeillä. Julkisuuteen tuli tieto, että Air Baltic haluaa ostaa FinnCommin, jonka omistajista osa haluaa luopua omistuksistaan. Finnair on myös neuvotellut FinnCommin kanssa. Julkisuuteen on koko ajan vuodettu tietoa yhtiöiden välisestä tilanteesta ja yritetty luoda painetta Finnairin suuntaan.
Maakuntien syöttöliikenne on tärkeä Suomelle ja se on tärkeä Finnairille. Siitä ei ole kahta sanaa. Mutta ei valtio-omistaja mene yritysten väliin neuvotteluihin mukaan. Valtiolle on tärkeää, että tavalla tai toisella maakunnista pääsee myös lentämällä Helsinkiin. Uskon, että ihan kohtapuolin tämäkin asia saa ratkaisunsa.
Julkaistu 9. kesäkuu 2010
Lattea fraasi toimii Etelä-Amerikan matkani osalta mainiosti. Olen faktanhakumatkalla Uruguayssa ja Brasiliassa. Pääpaino on metsäteollisuuden rakennemuutoksessa.
Puu kasvaa seitsemän kertaa nopeammin kuin Suomessa. Siksi UPM on investoinut Uruguayhyn ja Stora Enso Brasiliaan. Sellon tuotannon wonderland on nyt täällä.
UPM:n nykyisin kokonaan omistama Fray Bentoksen sellutehdas on ollut otsikoissa pitkään. Kansalaisliikkeet Argentiinan puolella protestoivat edelleen tehdasta vastaan.
Uruguayn palaute meille oli sydämellinen. Tapasin presidentin, varapresidentin ja lukuisia ministereitä. He kaikki vakuuttivat olevansa investointien tukena. Vastaanotto todisti sen myös.
Vierailin Stora Enson Veracellin tehtaalla. Yhtiö on panostanut paljon dialogiin kansalaisjärjestöjen kanssa. Myös sosiaalinen ohjelma on mittava. Sillä koulutetaan mm. pienyrittäjyyteen.
Maattomien liike on saanut Suomessa paljon tilaa mediassa. Pääosin kielteistä.
Olen saanut matkan aikana paljon uutta tietoa. Esimerkiksi sademetsät tuhoutuivat tällä alueella jo 70-luvulla eikä suinkaan Veracellin tehdas niitä tuhonnut. Tämä on varmaan yleisin virhetieto. Uskotaan, että suomalaisyhtiöt ovat tuhonneet sademetsiä. Päinvastoin. Istutustoiminta on vastuullista.
On selvää, että kun valtio omistaa 25 prosenttia Stora Ensosta, valtio-omistajaan kohdistuu paineita. Yhtä selvää on, että valtio edellyttää paikallisen lainsäädännön tinkimätöntä noudattamista ja kannustaa sosiaaliseen toimintaan alueella.
Olen siinä käsityksessä, että Storan toiminta on vastuullista. Ja jos yhtiö aikoo pärjätä globaalissa kilpailussa, se ei voi olla poissa täältä.
Käsitys, että investointi tänne on poissa Suomesta, on liian yksinkertainen. Pahin ehkä Suomessa on ohi, mutta tilanne on edelleen alalla vaikea ja haastava.
