Energiaverot ovat nousseet otsikoihin. Hallituksen vihreä verouudistus närästää, vaikka ensi kertaa mielivallan sijaan turvetta lukuunottamatta veron määrittäjänä ovat tuotantomuodon päästöt. Veroa kohdistetaan saastuttavaan tuotantoon ja sillä, aiheesta, oletaan olevan tuotantoa ohjaava vaikutus.
Ydinkysymys on maakaasun ja kivihiilen verotus. Erityisesti kaukolämmössä pelätään kivihiilen syrjäyttävän vähemmän saastuttavaa maakaasua. Se ei veronlaatijoilla toki ollut tarkoitus. Valtiovarainministeri Katainen on luvannut käydä faktoja vielä kerran läpi ja jos siinä ilmenee ei-toivottavia seuraamuksia, maakaasun ja kivihiilen veroa voidaan miettiä uudelleen.
Ministeri Pekkarinen on ottanut esille uraaniveron. Se on jotenkin sukua windfall-verolle, jota samainen ministeri on myös ajanut. Windfallissa ongelma on se, että jälkikäteen ikäänkuin rangaistaan niitä energiatuottajia, jotka ovat jo ajoissa siirtyneet päästöttömään energiatuotantoon, kuten vesivoimaan ja ydinvoimaan. Jos päättäjä haluaa ohjata tuotantoa ympäristösyillä, ei ole loogista muuttaa pelisääntöjä jälkikäteen.
Sekin on muistettava, että jokainen veroeuro Fortumille rokottaa osinkoja, joista valtio saa aina puolet, kun omistaa yli 50 %.
Heinäluoma ja SDP uhkaili välikysymyksella. Jos sellainen tulee, sitten ainakin käydään kunnolla läpi.